Päivä Katajanokalla Helsingissä

Tiistain 11.6. vietimme edelleen Katajanokalla. Päivä meni hyvin kaikenlaista puuhaillessa, mm. kaupoissa käydessä ja Ari käväisi kotona hakemassa paria unohtunutta asiaa. Minä onnistuin lopultakin käymään vieressä olevassa Uspenskin katedraalissa. Monena vuonna olen yrittänyt, mutta tätä ennen olen kolkutellut aina suljettuja ovia. Yöllä oli vähän satanut ja aamun lämpötila oli vain 12 astetta. Reippaassa tuulessa tuntui kaupungilla suorastaan viileältä. Illaksi tuuli heikkeni ja sää taas lämpeni jonkin verran. Merivesi on kuitenkin lämmennyt niin, että yöt ovat olleet veneessä ihan mukavan lämpimiä, edellisellä viikolla suorastaan turhankin lämpimiä, vaikka peittona oli vain pelkkä lakana. Mitenkähän kesä tästä jatkuu.

Kauppatori

Uspenskin katedraalissa

Sijaintimme tästä linkistä

Viikonloppu ja korjaus

Lauantaina lähdimme kotiin ja palasimme takaisin veneelle sunnuntai-iltana, kiitos Markulle ja Ailalle kyydityksestä. Sunnuntai-iltana Ailan ja Markun lisäksi saimme vieraaksemme myös Matleenan, Arin työkaverin. Ilta ei enää ollut yhtä lämmin kuin oli ollut edelliset pari viikkoa, vaan nyt oli selvästi tuntu sään vaihtumisesta.


Maanantaina 10.6. puolen päivän aikaan tuli töihin asentaja, joka alkoi tutkia moottorimme ongelmaa. Paria muuta kohtaa ensin epäiltyään hän päätyi saman vivustosysteemin purkamiseen, mitä itsekin olimme jo epäilleet. Kävi ilmi, että sieltä puuttui yksi jousi ja joitakin osia oli vääntynyt. Tällaisia jousi ei tietenkään ole varaosina hyllyssä valmiina, mutta hän ratkaisi ongelman sillä, että purki jonkin toisen moottorin ja otti jousen sieltä. Vääntynet osat hän sai taivuteltua kohdalleen. Aikaa tässä toki kului, mutta klo 18 kone taas starttasi ja kävi kunnolla. Ihmetyttämään jäi, miksi se jousi puuttui ja miksi osat olivat vääntyneet.

Remontin valmistuttua lähdimme saman tien laiturista (pääsimme sentään liikkeelle, vaikka olimme kahden metrin syväyksellämme olleet laiturin kupeessa kiinni pohjassa) ja suuntasimme kohti Katajanokan vierassatamaa. Matka oli vain 7 mailia, mutta olipa kylmä matka - ei ollut enää kesäisen lämmintä, vaan alkoi tuntua normaalimmalta kesäkuun alun säältä. Nopea saunassa käynti ja sitten tuli käymään Arin toinen työkaveri, Lotta, joka toi tullessaan meille nälkäisille pizzat, kiitos!

Kohti Helsinkiä

Perjantaiaamuna 7.6. lähdimme liikkeelle jo kuuden jälkeen ja jo silloin oli 19 astetta lämmintä. Ensin menimme tankkaamaan ja koimme mukavan yllätyksen, kun Kärkkäisen Riitta ja Pekka (s/y Iiriksestä) ilmestyivät laiturille. Siinä meni hetki kuulumisia vaihtaessa ja sitten lähdimme merelle. Kun saimme purjeet ylös, minä menin vielä jatkamaan unia pariksi tunniksi. Mukavassa aaltojen keinutuksessa oli hyvä nukkua ja samalla matka eteni reippaasti.

Loviisan edustan jälkeen olimme puolen päivän aikaan menossa kapeammille vesille ja aioimme käynnistää koneen, mutta nytpä kone ei käynnistynytkään. Muutaman yrityksen jälkeen täytyi uskoa, ettei se todellakaan käynnisty. Kuulosti ihan siltä, kuin sammutus olisi jäänyt päälle – onkohan sittenkin jotakin vikaa niissä vivustoissa. Hetken mietinnän jälkeen ei auttanut muu kuin kääntyä ympäri ja lähteä luovimaan takaisin väljille vesille. Sunin salmen kapeikosta emme uskoneet pääsevämme purjehtien läpi, vaan täytyi suunnata ulkoväylälle. Teimme varmaankin puolitoista tuntia työtä palataksemme parin mailin matkan takaisin, kun tuuli oli heikentynyt niin, että oli jo välillä vaikea saada riittävästi ohjailuvauhtia halssin vaihtoon. Samalla Ari soitteli Loviisaan ja Helsinkiin Volvo Pentan edustajalle selvittääkseen, kumpaan kannattaa suunnata saadaksemme apua. Loviisassa ei luvannut ehtivänsä ihan lähipäivinä, mutta Helsingissä Top Boatilla luvattiin katsoa konetta heti maanantaina, joten siitä alkoi purjehdus kohti Itä-Helsinkiä.


Mikäpä siinä oli purjehtiessa lämpimässä, aurinkoisessa säässä, kun tuulikin oli taas virinnyt mukavasti. Soittelin Meripelastusseuraan ja kyselin Trossin apua valmiiksi sitten myöhemmin Helsingin päässä laituriin pääsyyn. Puoli neljän tienoilla Pellingin lähistöllä tuuli heikkeni yhdessä vähän kapeassa kohdassa aivan täysin, sekä tuulimittari että lokimme näyttivät nollaa. Sen verran saimme kuitenkin pidettyä keulan suuntaa kohdallaan aina välillä tulleilla pienillä tuulen vireillä, ettemme ajautuneet luodoille. Kun oli toista tuntia ollut näin tuuletonta, soitin jo uudelleen Trossiin tiedottaakseni, että saatamme tarvita apua jo ennen Helsinkiäkin. Hinausmatka olisi kyllä ollut tosi pitkä Sarvastonlahdelle Top Boatin laituriin (ainakin 20 mailia) ja taas jokin muu satama tai laituri ei olisi meitä auttanut korjausavun saamiseksi.



Tyyntä

Onneksi tuuli lopulta virisi ja pääsimme etenemään aluksi 1-2 solmua ja jonkin ajan kuluttua jo ihan mukavaa vauhtia 4-6 solmua. Emäsalon edustalla Meripelastuksen alus kävi luonamme katsomassa tilannetta ja totesimme, ettei nyt ole mitään hätää. Etenemme niin pitkälle purjein, kuin pääsemme ja soitamme sitten heidät apuun.

Illan mittaan sää kylmeni, molemmin puolin jyrisi ukkonen ja mekin saimme muutamia sadekuuroja, mutta onneksi tuuli ei kääntynyt ennustetun mukaiseksi vastatuuleksi. Pari mailia ennen Sarvastonlahtea soitin Meripelastuksen alukselle ja he saapuivat luoksemme. Kuitenkin pääsimme purjein aivan Sarvastonlahden suulle ja sitten he ottivat meidät kylkihinaukseen. Kysyessään Trossi-jäsennumeroamme he totesivat, että olemme olleet pitkään jäseninä. Muistelimme, että olemme liittyneet Trossiin varmaankin ihan sen alkuaikoina, luultavasti 13 vuotta sitten, jolloin edellisen kerran jouduimme turvautumaan Meripelastuksen hinaukseen. Tuolloin oli edellinen moottorimme rikkoutunut Saaristomerellä ja silloinkin olimme purjehtineet Helsinkiin ja Meripelastuksen alus hinasi meidät saman lyhyen matkan Top Boatin laituriin. Laiturissa olimme klo 23 ja matkaa oli taittunut 72 mailia, paria ensimmäistä mailia lukuun ottamatta purjehtien.

Hinaus valmiina

Avun etsintää

Ari sai heti aamulla yhdestä firmasta asentajan käymään veneellä. Hänellä tuntui olevan selvä ajatus, mitä pitää tehdä ja hän lähti vaan hakemaan työkalujaan. Vajaan tunnin kuluttua hän sitten kuitenkin soitti ja kertoi, että työnjohtaja piti meidän veneemme remonttia sen verran isona, ettei heillä olekaan aikaa siihen. Niin alkoi uusi asentajan metsästys.

Paikallinen Volvo Pentan edustaja lähetti veneellämme käymään jonkun muun firman asentajan, mutta hän totesi, ettei ole koskaan ennen moista nähnyt tai korjannut, joten ei ottanut hommakseen.

Uudelleen Volvo Pentan edustajalta kyseltäessä sieltä ei luvattu tulla ainakaan samana päivänä, ehkei seuraavanakaan, vaan voi jäädä seuraavalle viikolle. Meille tuli vähän sellainen tunne, että Kotkassa olevat isot venäläiset moottoriveneet ovat etusijalla tällaiseen pieneen purjeveneeseen verrattuna.

Lopulta sovittiin, että sama asentaja Mikkelistä, joka keväällä oli vaihtanut sen tiivisteen, tulee vielä illalla katsomaan, missä vika. Hän tuli, purki ja totesi, etteivät jouset ole irti, eikä varsinaisesti näytä olevan mitään vikaa. Kuitenkin kun systeemi oli taas kasattuna, niin kone lähti käyntiin ja otti kierroksia. Tätä testattiin useampi kerta ja kunnossa tuntui olevan. Mieleen jäi kyllä pieni kaihertava tunne siitä, ettei ollut oikein mitään vikaa löytynyt.

Kotkaan ja ongelmia

Keskiviikkona olisimme olleet halukkaat lähtemään alas ennen klo 7 (Suomen aikaa), kun Venäjän tullitarkastus avautuu tasan klo 7, mutta jouduimme odottelemaan yhden laivan, joka oli tulossa ylhäältäpäin. Laivan lähestyminen, sulkuun asettuminen, sulutus, hidas ulosajo, sulun uudelleen täyttäminen ja meidän sulutus alas kesti jonkin aikaa. Alas päästyämme Ari ja muiden purjeveneiden kipparit kävivät tullikopilla ja tullimies tuli vielä veneiden viereen katsomaan, mikä oli mikin vene. Klo 8.10 jatkoimme matkaa. Kanavaohjeiden mukaan olimme täyttäneet 7 kpl Ilmoitus aluksesta -lomakkeita, mutta ei niitä niin montaa tällä kertaa kulunut. Aina on kuitenkin viisasta täyttää kaavakkeita ja ottaa kopioita niin monta kuin ohjeissa sanotaan.


Viipurin ohitse ei saa purjehtia, mutta heti Vysotskin (Uuraisten) aallonmurtajan jälkeen nostimme purjeet. Uskomattomalta tuntui, että olimme merellä kesäkuun alussa, tuuli mukavasti ja ei ollut kylmä, vaan helteinen kuumuus jatkui edelleen. Noin 5-7 m/s pohjois-koillistuulessa purjehdimme virsikirjalla Santioon saakka. Siellä olivat passintarkastajat jo valmiina. He katsoivat passit ja ottivat Nuijamaalla täytetyn tulliselvityskaavakkeen ja toivottivat hyvää matkaa. Me tyhjensimme septin ja jatkoimme matkaa kohti Kotkaa klo 16.30.

Leppoisaa purjehdusta helteisessä säässä

Kotkaa lähestyessämme käynnistimme moottorin ja laskimme purjeet, mutta huomasimme, että moottori ei ottanutkaan kierroksia. Mitä kummaa? Heti Ristiinasta lähdettyämme oli tyhjäkäynti ollut huono ja liian alhainen, mutta tähän mennessä oli kyllä kierroksia löytynyt. No, purjein etenimme sataman suulle ja sitten siitä tyhjäkäyntikaasulla laituriin. Parkkeerasimme laituriin niin, että keula tuli tuulta kohti, jolloin onnistuimme pysäyttämään veneen. Pienen ongelman ihmettelyn jälkeen lähdimme saunaan ja päätimme alkaa selvittää ongelmaa seuraavana aamuna. Päivän matkaksi tuli 69 mailia ja Kotkassa olimme vähän ennen klo 21:tä

Koneongelmaan meillä oli aavistus siitä, että se juontuu keväällä asentajan tekemästä tiivisteen vaihtosta, jolloin oli purettuna se osa koneesta, jossa on kaasu- ja pysäytysvivustot ja niihin liittyvät jouset. Ehkä siellä on jokin jousi irronnut tai vastaavaa. Toivottavasti huomenna selviää.

Kanava alas

Tiistaiaamu valkeni täysin tyynenä mutta ihanan lämpimänä. Heti yhdeksän jälkeen olimme liikkeellä kohti Saimaan kanavaa. Puoliltapäivin oli jo 26 asteen helle ja ihoa täytyi yrittää suojata kaikin tavoin: aurinkovoidetta kertoimella 50, ohuilla pitkähihaisilla vaatteilla, oleskelemalla sisällä ja silti minulla alkoi tuntua kutinaa ranteissa ja käsivarsissa aurinkoihottuman takia. Tyyntä kun oli, niin koneajolla meni koko Saimaan matka.

Kanavaan ajoimme klo 15.40 ja silloin alkoi tuulikin vähän viritä. Sulut menivät sujuvasti. Nuijamaalla eli rajalla olimme klo 18 tienoilla Suomen passin- ja tullitarkastuksessa. Venäjän puolella ensimmäisessä sulussa Pällissä on Venäjän passintarkastus, joka kesti jonkin aikaa. Tässä vaiheessa saimme kiinni kaksi muuta purjevenettä, jotka olivat matkalla merelle seuraavan viikonlopun Espoo-Suursaari-purjehduskilpailuun ja jatkoimme kolmisin loput sulut.

Klo 21.25 kiinnityimme viimeisen sulun Juustilan (Brusnitchnojen) yläsataman laituriin yöpymään. Päivän matka oli 60 mailia. Yleensä alasululla on paljon hyttysiä, mutta tällä kertaa selvisimme aika vähällä.

Mikä männyn siitepölyn määrä!

Tyyntä ja rauhaisaa kanavamatkalla

Kesän 2013 reissu alkaa

Kesän 2013 purjehdusmatka aluillaan. Sää on ollut helteinen jo pari viikkoa. Kesän reissullamme ei ole mitään erityistä suunnitelmaa. Aluksi suuntaamme Saaristomerelle ja sitten katsomme jatkoa, mahdollisesti Viron puolelle. Spottia koetamme muistaa painella, jolloin sijaintimme näkyy tästä linkistä.

Maanantaina 3.6. iltapäivästä irrotimme köydet kotisatamasta 28 asteen hellesäässä. Tuuli oli heikkoa ja ajelimme koneella reilun 12 mailin matkan pursiseuramme majalle Korkiaan. Rannassa ja laiturilla oli vilinää, kun toistakymmentä 10-12 -vuotiasta jollaleiriläistä vietti ensimmäistä leiripäiväänsä. Saunassa oli makoisat löylyt ja Saimaan vesi oli yllättävän lämmintä.

Tämän kesän lomareissun aloittaminen kotisatamasta vasta kesäkuussa oli aika poikkeava juttu. Yleensä Ari on purjehtinut veneen jo toukokuussa pääkaupunkiseudulle ja loman alkaessa olemme suunnanneet heti kohti länttä. Tämä kevät oli jotenkin niin kiireinen, ettemme ehtineet saada venettä kunnolla lähtökuntoon vesillelaskuviikonloppuna, joten päätimme suosiolla aloittaa lomamatkan kotisatamasta vasta töiden päätyttyä kesäkuun alussa. Meille kyllä vihjaistiin, että olemme selvästi tulossa vanhoiksi, kun emme enää ehdi niin paljon, kuin luulemme ehtivämme - tiedä häntä, siinäkö syy. Nyt kuitenkin minäkin olin matkalla kohti merta muutaman välivuoden jälkeen.



Aamun rauhaa jollaleirillä